Luen vaihtariblogeja enemmän kun tarpeeksi ja tälläkin hetkellä kirjamerkeissä on monenmonen vaihtarin blogi maasta jos toisestakin ja aikoja sitten päätin, että aion itekin blogia kirjoitella vaihtovuotenani. Näin perhe, ystävät, tutut ja tuntemattomat pysyvät perillä siitä miten mulla menee ja millaista se elämä siellä Brasiliassa sitten on, ja sitä varmasti on kiva itse lueskella vuoden jälkeenkin : ) Vielähän koko juttu ei ole oikein ajankohtainen, mutta johonkin tämä kaikki vaihtari-innostus on purettava ja koen parhaimmaksi purkaa sen kaiken tänne! Ennen vaihtovuotta tänne on odotettavissa enemmän ja vähemmän teeman "kohti vaihtovuotta" alle sopivaa tekstiä, enjoy or not! ; )

• Kuka? - Netta
• Minne? - Brasiliaan
• Milloin? - Tammikuussa 2010
• Miksi? - Ulkomaat ovat aina kiinnostaneet, mutta lattarit ja Brasilia eivät aina ole olleet itsestäänselvyys, vaan seitsemännellä luokalla kun ensimmäisen kerran mietin vaihtoon lähtöä, niin tahdoin Kanadaan. Mutta kun ajatus vaihtoon lähtemisestä nousi uudestaan pinnalle viime keväänä, ei Kanada tosiaankaan kuulunut enään maavaihtoehtoihin! Mikään muukaan englanninkielinen maa ei enään käynyt mielessäkään. Kiinnostus suuntautui lattarimaihin ja erityisesti Brasilia alkoi kiinnostaamaan mm. sen takia, että olen muutamia brasilialaisia tavannut ja kaikki ovat olleet enemmän kuin mukavia ja ystävällisiä! Aloin etsimään enemmän tietoa Brasiliasta ja mitä enemmän siitä ja sen kulttuurista luin, sitä varmemmaksi tulin siitä että Brasilia on se maa missä tahdon viettää vuoteni. Syitä ylipäätään vaihtoon lähtemiselle ovat uuden kulttuurin kokeminen aivan eri tavalla kuin viikon lomamatkoilla, uuden kielen oppiminen, uusien ystävien ja kokemusten saaminen, henkinen kasvaminen ja itsenäistyminen. Ja näyttäähän se vaihtovuosi Brasiliassa + portugalin kielen taito hyvältä myös ansioluettelossa tulevaisuudessa työpaikkaa hakiessa ; )
  

Eilen lähti hakupaperit matkaan päämääränään YFUn toimisto ja nyt kovasti odotellaan, että paperit löytää tiensä perille ja sieltäpäin otetaan yhteyttä. Tuli jotenkin outo fiilis, kun tiputti kirjekuoren postilaatikkoon, jotenkin iski tajuntaan, että tämä tyttö saattaakin noin vuoden päästä olla Brasiliassa! Mutta vielä en viitsi kauheasti rakennella pilvilinnoja, se oli vasta eka askel kohti vaihtovuotta, vielä montamonta jäljellä. Haastattelun ja sitä (toivottavasti!!) seuraavan hyväksymisen jälkeen viitsii ehkä jo hihkua, mutta vielä otetaan ihan rauhallisesti ja käytetään sanaa JOS enemmän kuin KUN. Helpommin sanottu kuin tehty.