Tänään vuorossa oli keltakuumerokotus. Matkalla koulusta matkailuklinikalle piikitettäväksi alkoi vettä tulemaan kuin Esterin perseestä, näin suoraan sanottuna. Siis ihan oikeasti, en muista milloin viimeksi olisi satanut noin helkutisti! Ehkä se jo kertoo jotain, että rautatieaseman vieressä ei ulkona liikkunut ketään, kaikki oli hakeutuneet jonnekin suojaan. Siinä matkalla jonka juoksin rautatieasemalta postitaloon, eli ehkä muutama kymmenen metriä, ehdin kastua ihan läpimäräksi. Oli se kyllä ihan piristävää, pakko myöntää.

Rokotukseen mulla oli aika varattuna kolmelta, mutta olin paikalla jo puolelta. Onneksi siellä ei ollut mitenkään ruuhkaa, niin lähes heti mut sinne kutsuttiin rokotettavaksi. Siinä kun juttelin sen terveydenhoitajan kanssa, nin selvisi että hän oli itse ollut Ecuadorissa vaihdossa! Harmittaa ihan hirveästi, kun piikkikammoisena en silloin pystynyt miettimään yhtään mitään kysyttävää, vaan mielessä pyöri pelkästään se rokotus. Jälkeenpäin mielessä oli tietenkin kysymyksiä enemmän kuin tarpeeksi..

En tedä johtuiko se tästä eri rokotuksesta vai muista jutuista, mutta tämä keltakuumerokotus oli kyllä kauheampi kuin Twinrix. Sattui -vieläkin on käsi kipeänä- ja vaikka silloin heti rokotuksen jälkeen oli ihan hyvä olo, niin sitten myöhemmin alkoi kuitenkin pyörryttämään ja olo oli ihan kamala.. Nooh, se on nyt ohi, eikä seuraavaa tarvitse kymmeneen vuoteen ottaa. Mutta tuolla samalla reissulla selvisi, että mun kannattaa ottaa myös rokote Lavantautia vastaan. Ei se välttämätön ole, mutta sitä suositellaan kaikille Etelä-Amerikassa pidempään oleskeleville, joten kyllähän mä sen otan. En aio jättää nyt mitään ottamatta vain sen takia, että neuloja pelkäänkin. Rohkeasti ja reippaana olen nyt näistä kahdestakin selvinnyt, luulisi että seuraavista kolmestakin! Ja pitää ajatella positiivisesti, meikäläinen joutuu olemaan neulatyynynä vain viisi kertaa. Eilen just luin jonkun Thaimaahan suuntaavan vaihtarin blogia ja hän joutuu ottamaan 8 rokotusta!